Monituottajuus

Monituottajuus on eri tuottajien yhteistyötä asiakkaan palvelukokonaisuudessa. Kunnat voivat tuottaa palvelut itse, yhteistyössä muiden kuntien kanssa, tai ostamalla palvelut ulkopuolisilta tuottajilta. Ostopalvelujen käyttö on lisääntynyt huomattavasti ja tämä on avannut yrityksille toimintamahdollisuuksia palvelukentällä.[1] Kunnat päätyivät kilpailuttamaan hyvinvointipalvelujen tuottamista osin 1990-luvun laman seurauksena. Syitä kilpailutukseen on muun muassa taloudellisen tehokkuuden lisääminen, henkilöstörekrytointien vaikeus, hallinnolliset muutokset sekä kuntalaisten palvelutarpeiden lisääntyminen. Osin ostopalvelut ovat kunnille keino hankkia lisäkapasiteettia omien palveluiden täydentämiseksi. [2] Kunnat tuottavat palveluja runsaasti itse, mutta yksityisten palveluntuottajien määrä on kasvanut paljon. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon kokonaiskustannukset olivat vuonna 2009 yli 20 miljardia euroa, mistä yksityisen palvelutuotannon osuus sosiaalipalveluista oli noin 30 % ja terveyspalveluista 25 %[3].

Tilaaja-tuottajatoimintatapa tarkoittaa palvelun tilaajan ja tuottajan erottamista toisistaan. Tilaaja-tuottaja -toimintatavan avulla pyritään ennakoimaan paremmin asiakastarpeita ja muutoksia sekä kohdentamaan resursseja tämän perusteella.  Tilaaja on asiakkaan tarpeiden tunnistaja ja tuottajat toimivat asiakasrajapinnassa. Tilaajan ja tuottajan välistä toimintaa ohjataan keskinäisillä sopimuksilla.[4]

Keskeinen sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien valinnanvapautta ja yritysten palveluntuotantoa lisäävä keino on palvelusetelin käyttö. Asiakkaat voivat palvelusetelin avulla hankkia sellaisia palveluita, joita kunnan tulee asukkailleen järjestää.[5] Palveluseteli on kunnan sitoumus maksaa yksityisen palvelutuottajan antamasta palvelusta tietty osuus palvelun tuotantokustannuksista. Kunta hyväksyy tuottajat, joiden palvelujen ostamiseen palveluseteliä voidaan käyttää. Palvelusetelillä tavoitellaan asiakkaiden kustannustietoisuutta ja kustannusten läpinäkyvyyttä.[6] Tosin asiakkaiden näkökulmasta palveluiden hinta- ja laatuvertailu on usein haastavaa. Kuntien palvelusetelikäytäntö alkoi vuonna 2004, ja vuonna 2009 sen käyttöala kattoi kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut[7].

Mikäli kunta hankkii palveluita ostopalveluina, hankintoihin sovelletaan hankintalakia. Julkisissa hankinnoissa tarjouspyyntö ja tarjous ovat sitovia, joten sekä tilaajalla että tuottajalla tulee olla tarjoustilanteessa tarkat tiedot budjetista, markkinatilanteesta, hintatasosta ja tuotevalikoimasta.[8]  Hankintoihin liittyvää käytännön tietoa löytyy osoitteista www.hankinnat.fi ja www.credita.fi

Hankintalakia ollaan uudistamassa ja uusi laki on tulossa voimaan vuonna 2016. Uudistuksen tavoitteena on yksinkertaistaa hankintamenettelyä ja hankinnoissa pyritään ottamaan paremmin huomioon muun muassa työllisyyteen, terveyteen ja sosiaalisiin näkökulmiin liittyvät asiat. Myös pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin pyritään parantamaan.[9] [10]

Aiheeseen liittyvää muuta tietoa

Kunnan palvelujen ulkoistuksessa huomioon otettavia asioita käsitellään teoksessa: THL (2012). Tilaaminen ja tuottaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa:

http://www.tekes.fi/Global/Ohjelmat%20ja%20palvelut/Ohjelmat/Innovaatiot%20sosiaali-%20ja%20terveyspalveluissa/palvelujen_ulkoistaminen.pdf

THL (2012). Sitä saa mitä tilaa. Tilaaja-tuottaja-toimintatavan kehittyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa:

http://www.tekes.fi/Global/Ohjelmat%20ja%20palvelut/Ohjelmat/Innovaatiot%20sosiaali-%20ja%20terveyspalveluissa/sita_saa_mita_tilaa.pdf

Sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinta ostopalveluna:

http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/hallinto-jarjestaminen-tuottaminen/sote-ostopalvelu/Documents/Sosiaali_ja_terveyspalveluiden_hankinta_ostopalveluna%5B1%5D.pdf

Tilaaja-tuottajamalli terveydenhuollossa:

http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/all/F26FF8E12B71CEA9C2257100003540CA/$file/ratu1elo_2006_netti.pdf

---

[1] Toimialaraportti sosiaalipalveluista (2012): http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/1638/Sosiaalipalvelut2012_web.pdf

[2] Selvitys hyvinvointipalvelujen tarjoamisesta (2010), s.38: http://extranet.nuorisuomi.fi/download/attachments/3245039/kunnat+ja+kolmassektor+2010.pdf

[3] Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveyspalveluissa 2009: http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr33_11.pdf

[4] Yhdessä kohti muutosta. Hämeenlinnan uuden toimintamallin arviointi

[5] Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote palvelusetelistä: http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/asiakasmaksut/palveluseteli

[6] Esitys tilaaja-tuottajamallista sosiaali- ja terveyspalveluissa: http://www.keski-karjala.fi/dman/Document.phx?documentId=ku18408153457375&cmd=download

[7] Raportti yksityisistä sosiaali- ja terveyspalveluista: http://www.tem.fi/files/37584/TEMrap_34_2013_30092013.pdf

[8] Esitys julkisten hankintojen periaatteista:  http://www.parastapoytaan.fi/uploads/pdf/Prohankinta_Ahlman16082012Hankintalain_paakohdat.pdf

[9] Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote hankintalain uudistamisesta: http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=409429

[10] Tiedote hankintalain uudistamisesta: http://www.hankinnat.fi/fi/malleja-ja-lainsaadantoa/hankintauutisia/lainsaadanto/hankintalaki/Sivut/default.aspx