Palvelurakenne


1990-alun jälkeen palvelurakenne on kokenut monia muutoksia, joiden seurauksena yksityiset palveluntuottajat ovat entistä enemmän alkaneet tuottaa hyvinvointipalveluja. Valtionhallinnon vaikutusmahdollisuudet kuntakenttään väheni huomattavasti vuonna 1993 voimaan tulleen valtionosuusuudistuksen seurauksena. Uudistus siirsi lähes kokonaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun kunnille.  Vuoden 1995 Kuntalain muutos toi korostuneesti esille yksityisillä markkinoilla tuotetut palvelut.[1] 1990-luvun alkupuolen talouslaman seurauksena kunnat aloittivat taloussäästöt ja palvelujen tuottavuus sekä vaikuttavuus nostettiin keskiöön. [2] Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintarakenteisiin tuli muutoksia myös vuoden 2005 käynnistyneen Paras-hankkeen seurauksena. Uuden terveydenhuoltolain ja vanhuspalvelulain myötä kansalaisten valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet ovat laajentunut. Lähitulevaisuudessa uudistetaan sosiaalihuoltolakia, minkä tavoitteena on muun muassa lisätä asiakaslähtöisyyttä[3].

Yhteiskunnallisia keskeisiä muutoksia ovat olleet väestön ikääntyminen, laitoshoidosta siirtyminen kohti kodinomaisia ja kotiin vietäviä palveluita sekä asiakkaiden entistä suurempi vapaus valita palvelutuottaja.[4] Palvelurakennetta muokkaa jatkossa entistä enemmän globaali maailmantalous ja verkostoituminen, jotka tekevät toimintaympäristöstä entistä monimutkaisemman.[5]

Palvelurakenteen muutoksen myötä yksityisten toimijoiden merkitys palveluiden tuotannossa on kasvanut. Suomeen on syntynyt palveluita tuottavia ketjuja, jotka toimivat valtakunnallisesti tai alueellisesti. Yritysten verkostojen merkitys kasvaa alalla. Erityisesti pienten yritysten on syytä verkostoitua, sillä palvelujen kilpailutuksissa hankitaan entistä isompia kokonaisuuksia. Palveluntuottajat menestyvät markkinoilla myös silloin, kun ne pystyvät tarjoamaan palveluitaan kustannustehokkaasti.  Yksityisten palveluntuottajien keskeisinä etuina ovat joustavuus, asiakaslähtöisyys sekä innovatiivisuus.[6]

Tietotekniikan kehittymisen seurauksena terveydenhuollon erilaisten tietotekniikkaratkaisuiden osaajia tullaan tarvitsemaan jatkossa. Kotiin tuotavat palvelut, kuten kokonaisvaltaiset kotipalvelut, omaishoitajia tukevat palvelut, kotisairaanhoito ja tilapäinen kodinhoitoapu tulevat olemaan jatkossa olennaisia. Lisäksi yksityisten palvelutalo- ja asumispalvelujen tarve tulee kasvamaan. Väestön osalta muistisairauksista sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivien määrä tulee kasvamaan jatkossa.[7] Myös tutkimusperustainen hyvinvoinnin teknologia- ja tuotekehitys sekä kansainvälistyminen tarjoavat runsaasti uusia palvelumahdollisuuksia.[8]









Aiheeseen liittyvää muuta tietoa

Palvelurakenneuudistuksesta STM:n sivuilla

Viiden sote-alueen ratkaisumallin koetaan poliittisella taholla lisäävän saumatonta palveluketjua:

Tulevaisuuden sote-palvelut:



[1] Kunnallisalan kehittämissäätiö (2008): Hyvinvointivaltion kilpailuttaminen,  s.20: http://www.kaks.fi/sites/default/files/Kunnat%20ja%20kilpailu%207_0.pdf

[2] Rajavaara, Marketta (2009): Sosiaalipalveluista hyvinvointivaltioon –käsitehistorian tarkastelua, s.348: http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/0409/4_2009_pv_rajavaara.pdf

[3] Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksesta: http://www.stm.fi/sosiaalihuoltolaki

[5] Vesterinen, Marja-Liisa: Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden visio, muutokset ja haasteet: http://www.edusampo.fi/sote/documents/loppuraportti_2.pdf

[7] ELY:n tiedote ammattialojen tulevaisuuden näkymistä (2013): http://pilkahdus.fi/sites/default/files/ammattialojen_tulevaisuuden_nakymat_2013_final.pdf

[8] Raportti hyvinvointialan kaupallistamisesta ja liiketoiminnan kehittämisestä: http://rakennerahastot.ita-suomi.fi/alueportaali/www/fi/pohjois-savo/painopisteet/H_teemaohjelma_Final.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti